Käänsin selkäni kaiken maailman sosiaalisen median hömpötyksille jo toista vuosikymmentä sitten, enkä ole kokenut tarvetta palata minkään sortin kansalaismedian pariin. Paitsi.
Tuossa joskus 20-luvun taitteessa satuin kulkemaan lähes päivittäin lähikauppaan samaa reittiä mitä paikalliset koululaiset ja nuoret käyttävät myös iltariennoissaan. Huomasin että liikenneopastein merkittyä päättyvää tietä käytetään oikoreittinä liikennevalo-ohjatun tien kiertämiseksi melko vauhdikkaasti.
Yllä olevassa kuvassa näkyy kolmen kympin rajoituksen jälkeen hieno sulkuviivakin, jonka jälkeen tie olisi normaalioloissa päätetty kulkuestein. Kuvan ottohetkellä korokkeen päällä oli kyllä kaksi kiinnikettä tolpille. Ajattelin sitten soitella kunnossapidon suuntaan, jos vaikka liikenneturvallisuus saataisiin palautettua suunnitellulle tasolle.
Paskanmarjat.
Sieltä setä selitti miten "lumen aurauksen vuoksi" tolpat poistetaan. Aluksihan selitys vaikutti täysin uskottavalta. Erinäisistä syistä johtuen olin kävellyt samaa reittiä jo useamman vuoden ja tulin moikanneeksi paikallisia asukkaita, jotka osasivat kertoa että tilanne on vakiintunut liikennejärjestely. Jopa Googlen karttapalvelu kehoitti ruuhka-aikaan käyttämään oikoreittiä. Kaupunki ei ollut kuitenkaan päivittänyt karttojaan vastaamaan vakiintuneita käytäntöjä. Tien kuului olla edelleen päättyvä tie.
Paikallisväestö oli jo vuosia yrittänyt turhaan saada kaupungin kunnossapitoa korjaamaan tilannetta ja käytännössä luovuttaneet. Pentti perkele lähti sitten selvittelemään mikä siinä on ettei lasten koulumatkan liikennejärjestelyjä saada niin millään kuntoon. Itä-Uudenmaan poliisiahan koko homma ei kiinnostanut paskan vertaa edes siinä vaiheessa kun tiedustelin missä vaiheessa tavanomainen liikenteen valvontatehtävä muuttuu joko rikostutkinnaksi tai kuolinsyyn selvittämiseksi.
Huvittavinta koko touhussa oli miten vahvalla pieteetillä vastuunpakoilu on iskostunut julkiseen sektoriin. Viesti oli helvetin selkeä: "Ei kuulu meille", sitä lunta vaan nyt on ilmeisesti niin saatanasti aurattavana ettei joka paikkaan kerkee. Poliisillakin tuntuu olevan enemmän hommia ajella edestakaisin taajaman ulkopuolella ja häätää kadunmiehiä puistojen penkeiltä sen sijaan että kävisivät edes vilkasemassa millasesta riskipaikasta on kyse.
No, mikäs siinä. Yritin vielä mäen takana sijaitsevaan kouluunkin olla yhteydessä, jos sieltä vaikka löytyisi vipuvartta. Ei löytynyt. Käytännössä viralliset keinot oli käytetty, tai ainakin luulin niin. Pentti siirtyi omalta mukavuusalueeltaan silloisen Twitterin pariin katsomaan jos joku vaikka olisi samanmielinen. Ei tosta vaan saatana ajeta. Ei tossa nää yhtään mitään mäennyppylän taakse ja nää junnut on sellasia metrin mittasia ja saattaa juosta ojanpohjalta pallon kanssa hetkenä minä hyvänsä.
Koska selvästikään omalla nimellä asioidessa hommat ei etene, koska sitä lunta vaan nyt on niin saatanan paljon, niin otin asiakseni hiertää kaupungin hallintoa yhtä lailla vastakarvaan sosiaalisessa mediassa. Oman aikani ärsytin ja riivasin täysin aiheellisella kritiikillä milloin mitäkin vähän samaan tapaan mitä kansalaistorille voidaan viedä saippualaatikko ja huudella epäkohtia ohikulkijoille.
Tämän pehmittämisen jälkeen kokeilin uudestaan virallisia kanavia. Tällä kertaa vähän kunnossapitoa ylemmältä taholta. Kappas vaan, sain vastauksena sähköpostiin jonkin sortin esihenkilön vastauksen miten niitä lumia nyt vaan aurataan ja tolpat poistetaan siksi aikaa. Valitettavasti kaupungin johdossa nähtiin sama ongelmakohta mistä olin jo yrittänyt aiemmin huomautella ja mihin paikalliset asukkaat olivat jo uupuneet. Sattuipa siihen sopivasti vielä autoja rikkova reikäkin siltarummun päälle.
Hidastetöyssy poistettiin auran tieltä ja tilalle asennettiin päällystevaurion korjaustöiden ohessa kolme täysin uutta tolppaa. Tarina ei tuoltakaan osin ole vielä päättynyt, mutta huomasin julkisen ölisemisen tuottavan parempia tuloksia suhteessa sivistyneeseen dialogiin. Internet oli jälleen kerran nähty sosiaalisen median osalta ja poistuin kaikessa hiljaisuudessa takaisin "varjoihin" .. kunnes.
Elokuussa 2023 sattui semmoinen homma että täällä viranomaiset ovat valmiita tuhoamaan puolustuskyvyttömän lapsen koko elämän. Jälleen kerran vastuunpakoilu on tärkeämpää.
Nyt vittu ihan oikeesti. Tähän ei enää mitkään Twitterit tai Facebookit riitä. Näitä touhuja on mahtunut vuosikymmenien sisään sen verran reilusti että joudun julkaisemaan lähinnä oman mielenrauhan vuoksi tarinoita siitä miten päin helvettiä tässä maassa ihan oikeasti toimitaan. Oman tontin puhtaanapitoa arvotetaan huomattavasti korkeammalle kuin hallintoalamaisten oloja, joista jumalauta sitä vastuuta pitäisi kantaa.
